tiistai 6. marraskuuta 2007

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Nettikahvilassa 6.11.2007

Tervehdys eteläisestä nettikahvilasta (ilman kahvia). Valkeaksi rapatut seinät, erikielistä molotusta ympärillä, ulkona mahtava sahauksen ja poran pärinä ja työkoneiden loputon hurraus. Viereen rakennetaan puistoa: palmut on jo kannettu paikalle; ne jököttävät pystyssä lehvähuiskut vielä siististi paketissa, bambusuppiloon käärittyinä! Ai niin, matkakertomusta en nyt väkerrä (ette usko miten työlästä on loihtia esiin tästä näppiksestä ä- ja ö-kirjaimia), vaan päivitän pikaisesti lukupäiväkirjaa... Lukemattomien klassikkoteosten listani on pitkä ja polveileva! Tällä lomalla päätin tarttua venäläiseen klassikkoon ja tutustuin Mihail Bulgakovin pääteokseen Saatana saapuu Moskovaan. Taitaapa olla paraikaa nähtävissä Hesan Kansallisteatterissa.

Reissuun mukaan otetussa kirjaston poistokappaleessani Saatana saapuu Moskovaan on vielä kursivoituina ne kohdat jotka oli sensuroitu NL:ssa 66-67 julkaistussa versiossa, luulenpa, että uudemmissa suomennoksissa tätä korostustekniikkaa ei enää löydy. Luinkin siis erityisen tarkkana kursivoinnit. Maininnat artikkeleista joissa ei puhuta siitä mitä oikeasti halutaan sanoa on kursivoitu; viittaukset ulkomaanvaluuttojen takavarikointiin, miliiseihin, pidätyksiin, kaksimielisyyksiin, lahjontaan ja virastoihin, on kursivoitu. Ja kuitenkaan niissä ei sanota mitään vahvaa, ei mitään vihjettä suurempaa. Neuvostosensuurin paranoidinen varovaisuus on kursivoinnilla korostettu. Jos sensori ei ole viittausta ymmärtänyt, sensuroinnilla hän takaa ettei se kenenkään muunkaan ymmärrystä tavoita.

Bulgakov on verraton humoristi ja satiirikko. Niillä joita hirtehishuumori ja absurdit tilanteet huvittavat on Bulgakovin parissa paikka paikoin hervottoman hauskaa. Bulgakov saa varpuset tanssimaan fox trottia, naiset lentämään luudilla, irti leikatun pään puhumaan, puvun jonka sisältä on ruumis ryöstetty allekirjoittamaan kädettömänä sopimuksia. B saa ruplat muuttumaan kielletyksi valuutaksi tai viinipullon etiketeiksi, hän saa saatanan pitämään murhaajille ja roistoille tanssiaisia joissa ruumiit kokoavat luunsa ja rakentavat itsensä kappaleista, joissa naiset ovat alasti. Pienenä kuriositettina: saatana pelaa shakkia nappuloilla jotka ovat eläviä.

Mitään kumartelematon pilkallisuus vallanpitäjiä kohtaan piristää ihmeesti, mutta Bolgakovin notkealla kielellä on myös lyyriset sävynsä. Kielikuvista jäi erityisesti mieleen yön pimeys, joka valui ikkunasta sisään kuin muste, ja vastakohtansa; kirkas loiste joka oli kuin auringossa kiehahtanut hopea. Jo romaanin motossa korostuvat hyvän ja pahan sekoittuminen, ei ole toista ilman toista:

Kas niin, ken olet?
Osa voimaa syvää,
mi tahtoo pahaa vain ja aikaan saa vain hyvää.
(Goethe: Faust)

Bulgakovin saatana, professori Woland, on piruksi yllättävän kompleksinen, monitahoinen hahmo, voisi sanoa "kiinnostava" kuten toinen klassikkopiru, miltonilainen paholainen. Woland tietää paikkansa ja asemansa ja noudattaa satunnaisesta pahantahtoisuudestaan huolimatta tiettyjä sääntöjä: hän ei tunkeudu hyvän alueelle, hän ei kategorisesti tuhoa hyviä pyrkimyksiä -- on kuin pirulla olisi sanaton sopimus Jumalan kanssa että kumpikin pysyy tontillaan ja huolehtii omista asioistaan. Jos Wolandilta pyydetään hyvää tekoa, hän vain toteaa, ettei se kuulu hänen virastonsa toimintapiiriin ja hyvänlaatuiset ihmistunteet kuten armeliaisuus saavat hänet kyllä tuskastumaan (huone pitäisi tilkitä ettei tuo armeliaisuus valuisi sisään joka nurkasta!), mutta hän ei estä ihmistä toteuttamasta hyvää aikomustaan.

Saatana sanoo erään romaanin pysähdyttävimmän lauseen: "Jokaiselle annetaan uskonsa mukaan". Mitä jos näin olisi, kunkin usko toteutuisi. Kohtaus sinänsä on jo seisauttava. Woland puhuu Berliozin irti leikkautuneelle päälle joka on yhä (tai taas) elossa. Mutta koska Berlioz ei eläissään uskonut Jumalaan, eikä siis piruunkaan, ei ikuiseen elämään niin ikään, Woland antaa hänelle uskonsa mukaan: muuttaa kallon elottomaksi esineeksi; jatkopaikkaa sielulle ei ole. Kaikki loppuu Berliozilta joka loppuun uskoo.

Romaanin rakenne on poikkeuksellisen rohkea, monitasoinen. Yhdellä tasolla kerrotaan mikä kaaos siitä syntyy kun saatana saapuu 1930-luvun Moskovaan -- saatanallisten kujeiden uhreiksi joutuneiden ihmisparkojen kohtaloiden ketju siirtyy henkilöstä toiseen kuin taitavasti kuljetettu viestikapula. Kertomuksena kertomuksen sisällä on 2000 vuoden takaiset tapahtumat: Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen välienselvittely -- kerronnan toinen taso. Se alkaa saatanan kertomana mutta myöhemmin käy ilmi että kohtaamisesta on kirjoitettu romaani. Kolmas kerronnan taso muodostuukin tämän romaanin kirjoittajan, Mestarin ja hänen rakastettunsa tarinasta. Margarita rakastaa mestariaan niin että on valmis faustilaisittain antamaan sielunsa saadakseen takaisin tämän rakkauden. Paholainen osoittaa taas hämmästyttävää inhimillisyyttä jollei suorastaan taivaallista suopeutta saattaessaan rakastavaiset yhteen. Eikä siinä kaikki, paholainen vie Mestarin luomansa henkilöhahmon luo, vapauttaa kirjailijan epäonnistumisen tuskasta. Woland: - Olemme lukeneet romaaninne, - ja sanoisimme vain, että valitettavasti se oli keskeneräinen. Niinpä halusin näyttää teille sankarinne...
Ja mitä ihmettä; piru jatkaa: - No niin, nyt voitte lopettaa romaaninne yhdellä ainoalla lauseella. Eikä piru pane pahakseen sitäkään, että loppulauseita on Mestarilla peräti kolme (hah haa).

Kerronnan astelmista; sisäkkäisyyksistä ja rinnastuksista syntyy kiinnostavia kysymyksiä eri maailmoista, niiden luojista ja luomisesta. On fiktiiviset romaanihenkilöt, on fiktiiviset ja historialliset Raamatun henkilöt, ja historialliset Raamatun henkilöt jakaantuvat vielä fiktion sisällä ja ulkopuolella oleviin hahmoihin (oikeasti olemassa ollut Pontius Pilaus, pirun kertoma PP ja mestarin kirjoittama PP). Myös mestareita ja opetuslapsia löytyy Bulgakovilta joka jakoon. On historiallinen Jeesus opetuslapsineen ja on mestarin romaaniinsa kirjoittama Jeesus opetuslapsineen, ja kas, kirjalija-Mestarilla on oma runoilija-opetuslapsensa, puhumattakaan pirusta omine oppipoikineen. Maailmojen limittyminen ja niiden yllättävät kohtaamiset on tässä romskussa huikeasti kerrottu. Ikävä vain ettei se kerrottu kertomalla eteenpäin siirry, ennen kuin on itse luettu ja koettu.

Varokaa mitä uskotte, voitte vielä saada uskomanne mukaan ;)


© Lukija

2 kommenttia:

  1. Miksi täällä on pelkkää mustaa?! Tai siis teksti tulee näkyviin vasta kun sen maalaa hiirellä...oisko jäänyt muuttamatta tekstin väri?

    VastaaPoista
  2. Sirokko, voi ei, en nyt tiedä missä probleema lymyää, sillä itse näen tämän koneeltani jokseenkin kunnollisena: viheriöivällä pohjalla musta teksti; sekä bloggaukset että kommentit. (ja sori kun en ole aiemmin tätä kommenttiasi/kysymystä edes löytänyt, sillä en tiedä miten blogspotin kommenttihälytys (onko sitä edes?) toimii...

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.