suomentanut Kaijamari Sivill
Tie on lohduton dystopia maailman tilasta jonkin nimeämättömän katastrofin jälkeen. Aurinko on vain kaukainen kajastus taivaan täyttävän tuhkasumun takana, maa on palanutta, linnut kadonneet, eikä ihmisillä ole juuri muuta syötävää kuin toisensa. Ihmiskunnan rippeet karttavat toisiaan, pysyttelevät toisiltaan piilossa; syö tai tule syödyksi.
Isällä ja pojalla ei ole jäljellä muuta tarkoitusta kuin pysyä hengissä ja liikkeellä: edessä on vain tie. He suuntaavat etelään, missä on kenties enemmän valoa, ja vähemmän kylmää -- talvi ajaa heitä takaa. Mutta he tahtovat pitää kiinni hyvyydestä, vaikka viimeiseen saakka: he ovat tulenkantajia, viimeinen valonkaje sivilisaatiosta; eivät alhaisia kannibaleja.
Kirja on mustasta maailmanlopun tunnelmasta huolimatta kauniin riipaisevasti kirjoitettu; se kertoo miten pitkälle rakkaus lapseen kantaa. Mies on niin sairas, että 'poika yksin erottaa hänet kuolemasta'.
McCarthylla on omintakeisen täsmällinen, maailmoja luova ääni.
© Lukija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.